Naivistit Iittalassa

Suomen naivistisen taiteen keskus löytyy Iittalasta. Naivistinen taide houkuttaa hymyn huulille ja antaa ilon viedä arjessa eteenpäin. Naivistit Iittalassa -näyttely esittelee kotimaan naivismin kuohukerman maustettuna kansainvälisillä huippunimillä. Naivismi on koko perheen taidetta.

Naivistit Iittalassa -kesänäyttely 15.5.–27.8.2023.

Aivan naapurissamme Iittala Villagen liikkeet palvelevat omien aukioloaikojensa puitteissa.

AULAPUTIIKKI

Näyttelyn yhteydessä toimii aulamyymälä, josta voit hankkia taidetta, lahjatavaroita, taidetarvikkeita, kirjoja ja kortteja.

PYSÄKÖINTI

Iittalan yhtenäiskoulun parkkipaikka (Vanhan puukoulun ja Iittalantien välissä – Iittala-halli) on näyttelyvieraiden käytössä koulun lomien ja viikonloppujen aikana. Lasimäen parkkipaikalta (P) on näyttelyyn matkaa n. 200 m.

Naivisteille voit tulla myös junalla tai linja-autolla. Katso tarkemmat saapumisohjeet sivulta Näin löydät Iittalaan

ESTEETTÖMYYS

Näyttelyn alakertaan on esteetön pääsy luiskaa pitkin. Liikuntarajoitteiset voivat saapua puukoulun eteen autolla ja alakertaan on luiska, jossa on käsijohteet. Liikkumiseen apua tarvitsevan henkilön avustaja pääsee sisään veloituksetta.

Naivistinen taidelainaamo

Ympäri vuoden teitä palvelee virtuaalinen Naivistinen taidelainaamo! Sieltä löydät uutuuksien lisäksi myös edellisissä näyttelyissämme esillä olleita teoksia.

Mitä on naivismi?

Naivismi (ransk. naïve; lapsekas, vilpitön, luonnollinen) on taidesuuntaus, jota harjoittavat usein itseoppineet taiteilijat.

Naivismin on katsottu olleen vastareaktio impressionismin jälkeisten taidesuuntausten teoreettisuudelle ja estetisöinnille. Taiteeseen haluttiin alkuperäistä välittömyyttä ja aitoa vaistomaista ilmaisua, joka olisi taidekoulutuksesta riippumatonta.

Länsi-Euroopassa syntynyt tyylisuunta levisi 1900-luvun kuluessa muualle maailmaan. Suomessa naivismi tuli tunnetuksi 1960–1970 -luvuilla. Myös Ruotsissa naivismi on suhteellisen suosittua.

Naivismissa on lapsenomaisuutta. Työt ovat usein unenomaisia ja lähellä surrealismia fantasia-aiheineen. Aiheet ovat useimmiten kertovia ja ne liittyvät tekijän elämään, kuten muistoihin, uniin tai haaveisiin. Myös kukka- ja eläinaiheet, jotka olivat akatemiataiteessa vähiten arvostettuja lajityyppejä, ovat yleisiä.

Yleisvaikutelma on useimmiten hauska tai optimistinen. Huumorin ohessa voi olla lempeää yhteiskuntakritiikkiä.

Teoksissa on runsaasti koristeellisia ja värikkäitä yksityiskohtia tyhjän tilan kammon tapaan. Yksityiskohdat kuvataan samanarvoisina, kun taas koulutetut taiteilijat pyrkivät synteesiin, jossa jotkin elementit dominoivat. Samanarvoisten detaljien tulvassa kokonaisuus muuttuu tavallaan epätodelliseksi, vaikka tavoitteena on alun perin ollut kuvata aihetta tarkan todellisesti.

Maalausten muotokieli on kaavamaista ja jäykkää, esimerkiksi henkilöt esitetään usein frontaalisti eli suoraan edestä nähtyinä. Mittasuhteet voivat olla mielivaltaisia tai niissä sovelletaan arvoperspektiiviä. Keskeis– tai ilmaperspektiiviä käytetään harvoin. Maalaukset perustuvat usein ääriviivaan, joka rajaa kirkkaita väripintoja.