Naivistit Iittalassa
Suomen naivistisen taiteen keskus löytyy Iittalasta. Naivistinen taide houkuttaa hymyn huulille ja antaa ilon viedä arjessa eteenpäin. Naivistit Iittalassa -näyttely esittelee kotimaan naivismin kuohukerman maustettuna kansainvälisillä huippunimillä. Naivismi on koko perheen taidetta!
Haluamme pysyä tavoitettavissanne, joten Naivismikeskuksen toiminta on siirtymässä myös verkkoon. Vaikka kesänäyttelyä jo valmistellaan, on työn alla myös virtuaalinen Naivistinen taidelainaamo! Sieltä löydät jo Naivismin talvi -näyttelyissä esillä olleita teoksia.
NAIVISTIT IITTALASSA -KESÄNÄYTTELY 4.6.–23.8.2020
Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyn ovet avautuvat 4.6.2020. Tarjolla on väriä, iloa ja lempeyttä noin viideltäkymmeneltä taiteilijalta. Kaikki kesän naivistisessa suurkatselmuksessa nähtävät teokset ovat taiteilijoiden uusimmat työt, jotka on tehty Iittalan kesänäyttelyä varten.
Mitä on naivismi?
Naivismi (ransk. naïve lapsekas, vilpitön, luonnollinen) on taidesuuntaus, jota harjoittavat usein itseoppineet taiteilijat.
Naivismin on katsottu olleen vastareaktio impressionismin jälkeisten taidesuuntausten teoreettisuudelle ja estetisöinnille. Taiteeseen haluttiin alkuperäistä välittömyyttä ja aitoa vaistomaista ilmaisua, joka olisi taidekoulutuksesta riippumatonta.
Länsi-Euroopassa syntynyt tyylisuunta levisi 1900-luvun kuluessa muualle maailmaan. Suomessa naivismi tuli tunnetuksi 1960–1970 -luvuilla. Myös Ruotsissa naivismi on suhteellisen suosittua.
Naivismissa on lapsenomaisuutta. Työt ovat usein unenomaisia ja lähellä surrealismia fantasia-aiheineen. Aiheet ovat useimmiten kertovia ja ne liittyvät tekijän elämään, kuten muistoihin, uniin tai haaveisiin. Myös kukka- ja eläinaiheet, jotka olivat akatemiataiteessa vähiten arvostettuja lajityyppejä, ovat yleisiä.
Yleisvaikutelma on useimmiten hauska tai optimistinen. Huumorin ohessa voi olla lempeää yhteiskuntakritiikkiä.
Teoksissa on runsaasti koristeellisia ja värikkäitä yksityiskohtia tyhjän tilan kammon tapaan. Yksityiskohdat kuvataan samanarvoisina, kun taas koulutetut taiteilijat pyrkivät synteesiin, jossa jotkin elementit dominoivat. Samanarvoisten detaljien tulvassa kokonaisuus muuttuu tavallaan epätodelliseksi, vaikka tavoitteena on alun perin ollut kuvata aihetta tarkan todellisesti.
Maalausten muotokieli on kaavamaista ja jäykkää, esimerkiksi henkilöt esitetään usein frontaalisti eli suoraan edestä nähtyinä. Mittasuhteet voivat olla mielivaltaisia tai niissä sovelletaan arvoperspektiiviä. Keskeis– tai ilmaperspektiiviä käytetään harvoin. Maalaukset perustuvat usein ääriviivaan, joka rajaa kirkkaita väripintoja.
Lue lisää, miten naivistinen taide päätyi Iittalan kylille: https://naivistit.fi/naivismi-iittalassa/
